John Bayley: Elegia Irikselle KIRJAKERHO

Kirjoittanut Olavi Vänskä

KIRJAKERHO 13.9.2008 Alasoinilla klo 18.00

John Bayley : Elegia Irikselle
Kirjan nimestä. ”Elegia” = ant. ” 6- ja 5-mittaan kirjoitetuista säepareista (distikoneista) koostuva runoelma.” Nyk. ” kaiho- tai surumielinen runo” .
Kirja kertoo kirjoittajan ja Nobel-palkitun ja aateloidun Dame Iris Murdocin yhteisestä elämäntaipaleesta painottuen kirjailijattaren traagiseen sairauteen, Alzheimerin tautiin, sen etenemiseen ja vaikutuksiin parin elämään.
Kerronta on sekoitus nykyhetkeä ja takaumia, mikä tällaisessa kirjassa varmastikin on hyvä lähtökohta kirjoittamiselle; se luo kontrastia menneen ja nykyhetken välille antaen jännitettä lukukokemukselle, vaikkakaan ainakaan valistuneempi lukija tuskin pähkäilee lukiessaan että ”kuinkahan tässä lopulta käy”..
Ammatillisesti orientoituneelle lukijalle tekstin sairauskertomuksenomaiset viitteet eivät tuo uutta taudin olemuksesta. Myöskin kirjoittajan kuvaukset jäävät tältä osin sangen pinnallisiksi ja melkoisen ulkokohtaisiksi. Lukijalle tulee tunne, että mahtoiko rakkaus olla tässä vaiheessa jo hiipunut, ja oliko sitä paljoa ollutkaan ensi ihastuksen ohimentyä. Ainakin Bayley meni melko pikaisesti Iriksen ”monttubileiden” jälkeen uusiin naimisiin vanhan perheystävän kanssa…
Kirjan kiinnostavuus liittyy kuvattavan kohteen persoonaan ja sen piirteisiin sekä siihen, miten tämän boheemius soveltui ulkoisesti ilmeisen tavanomaiseen perhe-elämään. Iristä on kuvattu nerona joka tarvitsi luomisvoimansa tueksi muiden – ellei aivan nerojen- senaikaisten älykköjen seuraa niin henkisellä kuin mitä ilmeisimmin myös fyysisellä tasolla. Allekirjoittaneelle tuli väistämättä tunne ja ajatus, että Bayley tässä(kin) ratsastaa (ja sivussa rahastaa) edesmenneen puolisonsa sädekehällä pyrkien kompensoimaan huonommuttaan niin kirjailijana kuin aviopuolisona ja kumppanina. Tai sitten Bayley on mestari ainakin tunne-elämänsä manipuloinnissa ja tunteidensa konvergoimisessa. Saatan tietysti olla väärässäkin, mutta tosiasia on, että avioliitto ei miltään osin näytä olleen tavanomainen.
Koti-ihmisiä kumpikaan ei ollut, ja koti kuvataankin realistisesti milteipä sikolätin tasoiseksi parin hälläväliä-elämäntyylin jäljiltä. Tähän on useita viittauksia.
Boheemiseen elämäntapaan liittyi uskonnottomuus, ainakin Iriksen osalta, hänhän piti esim. Neitsyt Maria kertomusta pelkkänä vitsinä. Toisaalta hän B.n mukaan kuitenkin etsi auktoriteettia ( -eja) ja viisautta , mikä näkyi em. toistuvina rakastumisina. Näistä kohteista merkittävin oli saksalainen nobelisti-kirjailija ”Dichter”, lyhyenläntä, tuuheatukkainen, tukeva ja ylimielinen mies (joko Gunther Grass tai Thomas Mann ?) , jolle B. vaikuttaisi aidosti olleen mustasukkainen. Kuitenkin parin toimia viime kädessä ohjaili ns. terve järki, joka tässä yhteydessä on käsitettävä melko laveana käsitteenä. B. n mielestä eettismoraalinen näkökulma elämään kumpusi lähinnä buddhalaisuudesta, johon ainakin B.llä Pakistanissa syntyneenä on ilmeisesti jonkinasteista omakohtaista tuntemusta. Iriksen taustahan oli varsin tavallinen, Belfastissa syntynyt pikkuvirkamies perheen ainoa ja palvottu tytär jonka lahjakkuudelle ei löydy muuta selitystä kuin syntymälahjana saatu nerouden tasoinen (?) kirjallinen taituruus. Nerous ja hulluushan tunnetusti ovat saman ilmiön kääntöpuolia.
Bayley antaa ymmärtää, että hänelle vasta avioliiton kuluessa selvisi se, että Iriksellä on ns. ”menneisyys”, mikä varmastikin on täyttä potaskaa, tahi sitten B. on todellakin tomppeli, ainakin tunne-elämän puolelta, eikä siis ihan viisas. Tämän puolen hänen persoonassaan jotenkin antaa anteeksi tahi hyväksyy, koska B. jaksaa ironisoida itseään ja toimintaansa monissa kirjan kohdissa. Erityisesti tämä korostuu kuvauksissa talojen ja puutarhojen hoidosta sekä varsinkin B.n taidoista kiinteistökauppaa tehdessä. Iris puolestaan näyttää hyväksyneen pelkällä olankohautuksella B.n toilailut. Hän ei ilmeisestikään paljoa piitannut normaalielämän käytännön asioiden hoidosta – siihenhän oli hänellä B.
Avioliitto oli melko pian vaiheessa, jossa puolisot viihtyivät milteipä paremmin erillään ollessaan. Yhdessä oloa B. kuvaa termillä ”solitude a´deux” tarkoittaen parin sisäistä eristäytymistä kaikelta liiton ulkopuoliselta. Näin kiinteä yhdessäolo ei varmastikaan tyydyttänyt neron inspiraatiotarvetta, joten erilläänolo saanee helposti selityksensä. Iris tunsi tarvetta ”eskapismiin”, mitä B. kuvaa kirjan sivulla 53. Toisaalta Iris tarvitsi jalat maassa olevaa taustavoimaa, koska otti toistuvasti puheeksi ”Proteus”-myytin (p.o. Prometheus). Proteuksella oli legendan mukaan kyky muuttua miksi tahansa eläimeksi, mutta lujan käden kiinnipitämänä (Herkules) se joutui lopulta antautumaan ja muuttumaan tavalliseen muotoonsa. Niinpä Iris toistuvasti kehoittaa B.tä ”pitämään tiukasti kiinni”. Ellei sitten ole kyse B.n naiiviudesta; hän on kirjallisessa rikkiviisaudessaan käsittänyt vihjeen kokonaan väärin eikä mahdollisuus, että pyyntö liittyisi seksipuuhiin, ole juolahtanut mieleen..?
Sairaudesta mainitsen vain, että B kuvaa sitä tilana jossa omaishoitaja on kuin olisi kytkettynä ruumiiseen. B. ei kuitenkaan näe asiaa kohdaltaan näin, niin voimakkaasti hän arvostaa puolisoaan. Melkoinen Alzheimer-asiantuntija hänestä kuitenkin on kehkeytynyt. Hän mm. mainitsee, että ns. tunnistusmuisti näytti toimivan erityisen pitkään. Nykyisin onkin todettu, että muistin eri osioista ns. tunnistusmuisti on alue, joka säilyy erityisen pitkään. Kotisairaanhoidollisten toimien kuvaaminen antaa karun kuvan siitä, mihin tauti väistämättä uhrinsa ennemmin tai myöhemmin vie.
Bayley stä kirjailijana:
S. 1925 Lahoressa Pakistanissa
Opiskellut Etonissa ja Oxfordissa. 1955 englannin opettajana New Collegessa
1956 avioliitto Iris Murdochin ( 1919-1999) kanssa, joka toimi filosofian opettajana St. Anne´s Collegessa.
Wurton-professori St. Catherine´s Collegessa 1973 alkaen. (Englannin kieli)
Toiminut kirjallisuuskriitikkona ja kirjailijana sekä kirjallisena esseistinä (Jane Austen ja Henry James)
Romaaneja: In Another Country (1986), Alice (1994), The Queer Captain (1995), George´s Lair (1996), The Red Hat (1997)
Muita kirjallisia tuotoksia ainakin 12 julkaistua, mm esseet Hardystä, Shakespearen tragedioista, Keatsista, Tolstoista, Pushkinista..
Käsiteltävän kirjan tyyli pyrkii korkealentoisuuteen viljelemällä lukuisia viittauksia sekä antiikin että nykyajan kirjailijoihin ja aikalaisten sanomisiin. Tietynasteinen naiivius aiheen käsittelyssä kuitenkin ihmetyttää, vaikkakin kirjoittaja - tiedostamattaanko – sitä pehmentää itseironisin ja sarkastisinkin keinoin. –” Niente al dente per il professore inglese..”
Kirjan nimelle antaa oikeutuksensa tekstistä huokuva ikävä, kaipaus ja alakulo. Kaipaus lienee ainakin fyysistä, sillä B havainnoi Iriksen ”jumalaiset muodot” , joita ”käytän nyt vain suihkussa..”. (s. 86) Siis pesun kohteina (tässä vaiheessa alustusta tarvitsee varmaankin jo selittää).

Kirjailija sivuaa useita eri elämänaloja ohimennen, kuten esim. äitiyttä. Se ei kiinnostanut Iristä, jolla oli runsaasti ”muuta tekemistä”. Iriksen kiinnostus Tizianin maalaukseen ”Apollon nylkee fauni Marsyasta” saattaisi olla syvällisemmän analysoinnin kohde, mihin onneksi nyt ei ole mahdollisuutta.
Kiinnostava on avioparin elämänfilosofia: Antaa asioiden mennä päin helvettiä, ja katsotaan sitten miten käy kun ne ovat siellä” (ajatus lainattu Rose Mackayleyltä) s. 148.
Myöskin:. ”Kun maat on myyty ja haaskattu raha, ei sivistys ole pienin paha” - kirjailija pohtii koulutuksen ja kirjasivistyksen merkitystä elämässä.
Kirja päättyy päivittäisten rutiinien kuvauksiin sekä menneiden muistojen mieleenjuohtumiin. Lohdutukseksi löytyy bulgarialainen punaviini ja Wittgensteinin filosofiseen toteamukseen että ”kuolema ei ole mikään inhimillinen kokemus. Me synnymme elämään vain päivästä päivään.
Asian kiteytti myös pastori Sydney Smith: ” Eläkää hetki kerrallaan; älkää ajatelko päivällistä tai teehetkeä pitemmälle.”

Lopuksi pari tenttikysymystä:
Kirjassa esiintyy ”Marnen Herttua” ( Duc de Marne) Missä yhteydessä ?
Entä The Catherine Wheel ?